Jotkut neulovat sukkia, jotkut paitoja, ja jotkut mitä sattuu. Minä neulon. Ihan neulomisen ilosta neulon mitä milloinkin, mutten näköjään koskaan mitä sattuu, sen verran usein olen päätynyt purkamaan jopa kokonaisia sukkia. Jos en ole tyytyväinen niin en tunne sääliä Veerauksiani kohtaan, vaan teen ne uudelleen siitä asti kun tarve vaatii.
Tällä kertaa purkamisen kohteeksi päätyi tekeillä olevan neulepaidan hihan puolikas. Totesin kuvan mukaisessa kohdassa että leveyttä koko kappaleella pitäisi olla 4 silmukkaa enemmän, joten teen sitten uudestaan.
Etu- ja takakappaleeetkin joutuivat pari kertaa 10cm matkalta purettavaksi kainalon korkeudella, kun en saanut lisäyksiä ihan kohdalleen kerralla ilman erinäisiä kokeiluja.
Palmikkoa on tulossa, ekaa kertaa vuosiin. En ole ollut suuri neulottujen palmikoiden ystävä, ihan vaan koska se apupuikon käyttäminen on ollut olevinaan hankalaa. Ei se nyt niin ylipääsemätöntä kuitenkaan ole ollut etten voisi tämän jälkeenkin niitä tehdä. Kynnys on siis madaltunut tältä osin. Uutta on yleensä aina kiva kokeilla, ja vielä kivempaa on ollut huomata että tämä uusi juttu on ollut ihan miellyttävä kokemus. Että näin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti