Tein noin vuosi sitten itselleni yhden kankaan rivillisen nenäliinoja, eikä sen jälkeen paluuta paperisiin enää ole ollut. Pehmeys on jotain aivan käsin kosketeltavaa! Niinpä tein niitä lisää. Ja sitten vielä lisää, kunnes niitä on nyt tarpeeksi vaikka suurin osa olisikin jo odottamassa pyykkiin pääsyä.
Ei, se ei ole niin ällöttävää kuin voisi kuvitella. Ohut puuvillakangas kuivuu nopeasti, ja heitän käytetyt aina suoraan yhteen pyykinpesupussiin, joten ei niitä likaisina tarvitse erikseen lääppiä ja lähmätä. Alkuun olin huolissani lähtevätkö puhtaaksi jos niistän verta nenästäni, mutta ihan hyvin ovat puhdistuneet.
Teen myös pöytärättejä satunnaisesti. Värikkäitä pieniä läpysköitä on hauska neuloa puuvillasta tai bambusta (tai niiden yhdistelmästä) jos on vähän pahemmin pää jumissa, eikä tiedä mitä sitä tekisi.
Kuvaan ahdoin mukaan myös jonkun ala-asteen aikaisen pyyhkeen minkä olen tehnyt, toimii peflettinä nykyään. Se tuskin tarvitsee enempiä selityksiä, tuollaista vohvelipujottelua ovat varmaan lähes kaikki koulussa tehneet.
 |
| Rättien kirjoa. |
0 kommenttia:
Lähetä kommentti