Kameralaukku

Kameralaukku vyöllä lantiolle. Kohtuuhinnalla ja kauniilla materiaalilla, ettei se näytä rumalta, sporttiselta yritysmainokselta. Teinpä siis oman koska sellaista ei ihan äkkiseltään vuosien varrella ole vielä vastaan tullut. 

Yritysten ja erehdysten kautta päädyin materiaaleihin, malliin, kokoon, pehmusteisiin, taskuihin, kiinnityksiin ja koristeluun. Mallin olen suunnitellut omaa käyttöäni ajatellen niin etten tarvitse käsilaukkua mukaan roikkumaan, vaan voin pärjätä tällä aika pitkälle. 

Nahkavyö ja itse brodeeraamani koristemerkki löytyivät jo entuudestaan kun pengoin kaappeja.

Takaosan kiinnityslenkit vyöhön.

Vetoketjutasku kansiläpän sisäpuolella, sisätaskut mitoitettu kameran mukaan. 

 

 

Hienot sirkatkin löin paikoilleen, vaikkei nyt niille kovasti vielä käyttötarkoitusta ole kehittynyt.

Isosiskolle hääpuku

Sain keväällä tehdä siskolleni hääpuvun kohtalaisen pikaisella aikataululla, ja toteutus tehtiinkin viikon sisällä kunhan suunnitelmat olivat jokseenkin kohdillaan. Talvilomalla tuli siis tehtyä reissu maaseudulle ja ompelukoneen ääreen.

Hauskaa oli se, että olinpa juuri vähän aiemmin saanut valmiiksi mieheni siskon hääpuvun, joka hänkin paukkasi vihille tuossa vuodenvaihteen tienoilla. Siitä lienee aihetta tehdä sitten jo seuraava kirjoitus. Olen otettu kyllä luottamuksesta, kun en ole aiemmin tällaisia projekteja tehnyt, saati oikeastaan lainkaan mitään virallista juhlapukua.

Ihan tavallista, perinteistä valkoista kermakakkumekkoa ei tästäkään tullut.
Kankaina olivat polyesterisatiini (ns. morsiussatiini), ja helmassa sifonkia pari kerrosta. Etukappale on  tuettu vahvalla brodeerauksen kanssa sopivalla tukikankaalla.

Prototyyppi tehtiin vanhasta lakanasta (harmi ettei tullut kuvattua), jonka jälkeen minä ompelin ja sisko purkasi. Tuli meinaan ihan muutama ajatuskatkos vuoritetun  yläosan kanssa, ja kappaleet halusivat väkisin mennä väärään järjestykseen. Kyllä ne lopulta löysivät ihan oikeille paikoilleen.
Palaset tuntuivat muutenkin vähän loksahtelevan kohdalleen vasta tekoviheessa, mutta mitään suurta luonnononnettomuutta ei kyllä tarvinnut kohdata. Ilmeisesti se on mun tekotapa, ja onneksi olen saanut aika vapaat kädet toteutuksen ja suunnittelunkin suhteen, joten lopputulos ja vaatteen kantajan tyytyväisyys on lopulta se tärkein.


Kuvat kannattaa klikata isommiksi, varsinkin nuo viimeiset!

Etukappaleen brodeerauksia. 

 

Keskeneräisen mekon säilytystä tyylillä.

Ilman helmahörhelöjä.

Helmahörhelöjen mallaamista.

Kai osaan jo jotain!

Ompelun osalta tein tämän hameen yhdessä koulupäivässä, ja aikaakin jäi taukoineen kaikkineen. Yritin alkuun saada päällitikkauksia toimimaan 30-vahvuisella langalla, ja toimikin hyvin ensimmäiset 4 pitkää takasaumaa. Sen jälkeen tyssäsi totaalisesti ommpelukoneen kanssa, joten päädyin purkamaan ja vaihtamaan 80-vahvuisen langan. Käyhän sekin, vaikkei kovin paljoa tuolta paistakaan. Normaali ompelulanka tällaisessa on siis 100-vahvuista, eli aika ohutta.

Brodeerauskuviot on myös tehty itse ihan omin pienin kätösin/ brodeerauskoneella kankaalle ennen ompelua. Kankaaksi valikoitui loppujen lopuksi kevyt stretchfarkku, koska päätin ottaa valmiin hameen työkäyttöön ompelijan hommiin.

Hameen istuvuus on aivan ideaalinen. Joka paikasta juuri niin kun pitääkin, tai ainakin niin kuin sen haluan olevan. Kyllä tämä siis näyttää sujuvan, vaikka välillä tuntuu ettei mitään saa aikaan kaikenlaisen nypertämisen ohessa.

Ps. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla...

Naamiot

Tein naamiot siskon lapsille kun touhusin brodeerauskoneella muutakin (koulutöiden ohessa, en omista konetta). Tietysti niitä piti kokeilla itselleen ensin. Hullutteluksihan se meni, kuten näin vakavissa asioissa kuuluukin.

Pikkukivaa

Opiskelun ohessa ja sen myötä sitä tulee tehneeksi kaikenlaista pientä. Pieniä kasseja on tehty sarjassa koulutyönä niin paljon kuin ehtii, joten tein yhden vapaalla hetkellä samoja kaavoja hyödyntäen farkusta. Siihen en vielä viritellyt kantohihnaa, mutta eiköhän se siihen huomenna ilmesty.

 Brodeeraustakin olen harjoitellut, ja siitä pitäisikin tehdä tässä lähiaikoina jokin ihan oikea työ pienten merkkien kanssa näpertämisen jälkeen. Siitä on jo olemassa jokin aavistus, mutta kerron kyllä vasta jos jotain valmista oikeasti tulee.

Tein myös työkaluilleni irtotaskun reiteen ompelun avuksi (kuminauhakiinnitys). Lankasakset ja pinsetit tuntuvat olevan jatkuvasti eri paikassa kuin minä, joten tuolla saan ne kulkemaan kätevästi mukana niiden olematta kuitenkaan tiellä. Ja kyllä, minulle nuo ovat jatkuvassa käytössä olevia työkaluja, aivan kuten puukko ja vasarakin olivat aikanaan veneitä rakentaessani.