Keskiaikamekko

Pitkän blogitauon jälkeen aloitan yhdellä suosikkiaiheellani; keskiaika.

Tein viime kesäksi itselleni keskiajan henkeä mukailevan puuvillakankaisen mekon. Alushame sattui olemaan jo olemassa, mutta itse mekko ja korsetin tapainen tuli tehtyä itse. Samoin valkoinen hilkka on ihan omaa mallia sopivan kokoisesta pellavakankaan palasta soviteltuna.

Ensimmäiset kuvat tuli otettua mahtavissa puitteissa Turun Linnan Turnajaisissa, joissa tuli pyörittyä useampanakin päivänä. Historiallisen ratsastuksen MM-kisat toivat ritareita useammalta mantereelta, kuvassa Suomessa asuva, Portugalin edustaja Jose Pedro Bernardes lusitanollaan.

Seuraava tapahtuma oli Hämeenlinnan Keskiaikafestivaaleilla, johon mennessä puku oli saanut lisäksi omatekoisen pirtanauhan vyötärölle, ja siihen nahkaisen pussin korvaamaan käsilaukkua. Näistä tarkempia juttuja kun viitsin.

En pyri mitenkään autenttiseen oikeaoppisuuteen näissä vaatteissa ja asusteissa, vaan tykkään tehdä monista lähteistä inspiroituneena omien ideoiden pohjalta juttuja jotka sopivat kuitenkin teemaan.

Kesämekko vuosien takaa taas käytössä

Kävin Turun Tall Ship Rases-tapahtumassa ja tajusin etten ole päälläni ollutta mekkoa koskaan kunnolla kuvannut tai blogiin laittanut. Nytpä oli oiva tilaisuus vähän erilaiseen kuvausympäristöön kun sain mieheni suostumaan kameran taakse brasialaisen Cisne Branco-aluksen kannella.

Itse vaatteen olen tehnyt jo yli 5 vuotta sitten, koska olen käyttänyt sitä jo vaikka missä, kuten pohjana kummituspuvullekin ( Haamuilu ).  Aikalailla peruspuuvillaa ja jotain pehmeää pitsinauhaa olkaimet. Takana vetoketju. Ei siis mitään ihmeellisyyksiä, perusmekko mun  tyylisenä.

Onpa kaulassa tuo äskettäin tekemäni riipuskin.

Juhlapuku

Sain vihdoin laitettua nää kuvat tänne, jotka kuvattiin jo helmikuussa. Mekkohan valmistui jo tuonne ammattikoulun muotinäytökseen jo marraskuussa (linkki: Muotinäytös). Koin että se ansaitsee kuitenkin ihan omankin esittelynsä, ja ulkoilmakuvathan se toki materiaalinsa puolesta vaati näyttääkseen yhtään miltään.

Kangas myytiin aikanaan Eurokankaassa taftina kun se palalaarista toissatalvena bongasin, muuten en vastaa materiaaliesittelyistä tai sen oikeellisuudesta. Värien liekehtivyys tulee siitä että sen loimi-ja kudelangat ovat keskenään eriväriset.

Malli on aika yksinkertainen ja klassinen, joten muutamalla kikkailulla toin jotain eloa siihen, kuten tuo tarkkaan mitoitettu avoin selkä, että istuu paikallaan eikä alusvaatteista saa näkyä vilaustakaan vaikka ne siellä on.

Sanottakoon taas että tämäkin kolttu on oma suunnitelma, mitoitus, kaavoitus ja valmistus sekä tällä kertaa myös omaan käyttöön.

Etupuoli on yläosastaan koruton, klassinen pääntie ja muoto prinsessaleikkauksilla.

Muodottomaltakin tän saa näköjään näyttämään, mutta ainakin tuo helman rypytys ja leveä helma näkyy edukseen tässä otoksessa. Alla vielä tarkempi kuva yksityiskohdasta.

Muotinäytös

Ammattikoulun tiimoilta järjestettiin muotinäytös jossa olin mukana kolmen asukokonaisuuden kanssa. Koko homma oli siis kouluprojektina toteutettu, eli pieni tapahtuma, mutta hauska kokemus millaista ei ihan äkkiä muualla tule koettua. Suunniteltiin, valmistettiin ja esitettiin vaatteemme itse. Kampauksiin ja meikkiin saatiin avustukset (toteutukset) kampaaja- ja kosmetologiopiskelijoilta suunnitelmiemme pohjalta.

Mudista ei oleaavistustakaan, teemana oli yksilöllisyys ja vastakohdat, ja esittelimme siis omia tyylejämme ja ideoitamme. 

Parista kuvista jouduin muokkailemaan taustalta ihmisiä pois, joten älkää ihmetelkö taustaverhojen omituisuuksia, en ole kummoinen muokkaaja  kuvien kanssa. Tämä kelpaa mulle. Valokuvaaja teki hommansa kyllä.

Liivi ja farkut

Liivi ja huomatkaa lenkit farkuissa =) 

 

Harmaa tunika ja lyhyt hame. 

Tunikan kanssa sopi mukavasti isompikin kaulakoru, jonka alkuperäinen käyttö on ollut vyönä.

Kuva jossa ehkä vähän osviittaa  natutellihkosta meikistä ja kampauksesta. Pikkuletit nyt on olleet valmiina ja ovat päässä edelleen.

Juhlapuku metallinhohtoisesta kaksisävyisestä kankaasta.

Täyspitkä juhlapuku on klassinen malli pienillä twisteillä. Avonainen selkä jää kuvista puuttumaan.

Hääpuku ja jotain pientä lisää

Mieheni sisko meni naimisiin viime vuoden lopulla, ja halusi mut tekemään pukua itselleen tuota tarkoitusta varten. Vähän perinteistä rokimpaa oli luvassa, ja sillä mentiin. Mitat otettiin, ja niiden varassa sumplittiin yhdessä ideoita toteutettavaksi.

Onneksi oli olemassa kakkosvaihtoehto tiedossa jos ensimmäinen koekappaleeni (ainoa sellainen) olisi valmistuttuaan täysi fiasko. Valmistuksen aikana ei nimittäin päästy kertaakaan sovituksia tekemään, joten pienoisella riskillä touhuttiin. Tosin sitähän se yleensä on koko naimisiinmeno (terv. kymmenes vuosi itsellä menossa), joten ei stressailtu liikoja mokomasta. 

Jotain tehtiin oikein, koska sulhanenkin vastasi vielä myöntävästi. =D
Luulen kyllä että morsian oli tehnyt sellaisen vaikutuksen jo aiemmin että tuossa tilanteessa oli tuskin kovin paljoa enää merkitystä vaatetuksella. On se kaunis morsian kuitenkin ihan kiva juttu.

Koska häitä on käsittääkseni tarkoitus juhlia vain kerran, tehtiin mekosta jälkikäteen vielä muissakin juhlavissa tilanteissa sopiva vaatekerta. Katkaisu vyötärön tienoille, vähän lisää metallia sirkkarenkaiden muodossa ja vielä tarvittaessa lisättävää pituutta hihoihin.

Kankaana tässä toimi laadukas puuvillatrikoo, jonka pinta on jossain määrin jopa minimaalisesti kiiltävää. Kangas ei jousta kovinkaan paljoa, joten pitää muotonsa todella hyvin.

Niin ja klikkailkaa kuvia isommaksi!

Hihaton. Kissa on.

Hihat on. Kissaton.

Takana violetti kaitale ja nyöritykset.

Sivuprofiilia.

Nyörityksiä lähempää pienen lemmikkilisän saaneena.

Lisää trikoomekkoja

Jämäpalojen hyödyntämistä; sain eri värisistä pitkistä kaitaleista sommiteltua toisenkin trikoomekon. Riekaleita on jäänyt erinäisten vaatteiden jäljiltä, enkä ole niitä raaskinut heittää pois, kun värit ovat olleet niin silmääni miellyttäviä.
Ja tarkkanäköisille tiedoksi; keltaiset etukappaleet ovat tosiaan keskenään kaikki eri sävyjä.

Vanha puuvene oli mitä parhain paikalla ollut kuvausrekvisiitta, ovathan nuo tulleet minulle aikanaan hyvinkin tutuiksi.

Kesäfiilistelyä

Sirosti vatsallaan... Mutta selkäpuoli näkyy!

Värikontrastit.

    

Isosiskolle hääpuku

Sain keväällä tehdä siskolleni hääpuvun kohtalaisen pikaisella aikataululla, ja toteutus tehtiinkin viikon sisällä kunhan suunnitelmat olivat jokseenkin kohdillaan. Talvilomalla tuli siis tehtyä reissu maaseudulle ja ompelukoneen ääreen.

Hauskaa oli se, että olinpa juuri vähän aiemmin saanut valmiiksi mieheni siskon hääpuvun, joka hänkin paukkasi vihille tuossa vuodenvaihteen tienoilla. Siitä lienee aihetta tehdä sitten jo seuraava kirjoitus. Olen otettu kyllä luottamuksesta, kun en ole aiemmin tällaisia projekteja tehnyt, saati oikeastaan lainkaan mitään virallista juhlapukua.

Ihan tavallista, perinteistä valkoista kermakakkumekkoa ei tästäkään tullut.
Kankaina olivat polyesterisatiini (ns. morsiussatiini), ja helmassa sifonkia pari kerrosta. Etukappale on  tuettu vahvalla brodeerauksen kanssa sopivalla tukikankaalla.

Prototyyppi tehtiin vanhasta lakanasta (harmi ettei tullut kuvattua), jonka jälkeen minä ompelin ja sisko purkasi. Tuli meinaan ihan muutama ajatuskatkos vuoritetun  yläosan kanssa, ja kappaleet halusivat väkisin mennä väärään järjestykseen. Kyllä ne lopulta löysivät ihan oikeille paikoilleen.
Palaset tuntuivat muutenkin vähän loksahtelevan kohdalleen vasta tekoviheessa, mutta mitään suurta luonnononnettomuutta ei kyllä tarvinnut kohdata. Ilmeisesti se on mun tekotapa, ja onneksi olen saanut aika vapaat kädet toteutuksen ja suunnittelunkin suhteen, joten lopputulos ja vaatteen kantajan tyytyväisyys on lopulta se tärkein.


Kuvat kannattaa klikata isommiksi, varsinkin nuo viimeiset!

Etukappaleen brodeerauksia. 

 

Keskeneräisen mekon säilytystä tyylillä.

Ilman helmahörhelöjä.

Helmahörhelöjen mallaamista.

Keltainen trikoomekko

Tarvitsin jonkun yleishyödyllisen, leveäolkaimisen mekon, jota voin käyttää töissäkin. Vanhat trikookankaat joutuivat syyniin ja niille löytyi vihdoin jotain käyttöä.
Malli oli järin vaativa: kahdesta kappaleesta, joustavasta kankaasta ja valmiina olleista omilla mitoilla tehdyistä peruskaavoistani. Istuvuus oli aikalailla taattu, ja valmistamiseen taisi mennä yhteensä ehkä hurja (tai vähän vähemmän hurja) tunti leikkuineen ja ompeluineen.

Housujen kanssa tätä voi käyttää tunikana, ja ainakin viileämpiin keleihin mentäessä kaikki muukin lisävarustus on hyväksi.

Kuvat eivät anna oikeutta juurikaan mekon kirkkaalle keltaiselle, joten tässä yksityiskohtaisempi sävynäyte:

Rakkaalle ystävälleni taas iso kiitos kuvauksista!

Olkainmekko

Tein kouluvuoden aikana valmiskaavojen pohjalta mekon itselleni. Suuri käsityölehti tarjosi sopivan mallin, ja omiin mittoihin muokattavat kaavat. Jälkimmäinen koska valmiskaavat nyt vaan on tehty yleensä aika muodottomiksi pötköiksi.

Kankaana olen käyttänyt jotain vanhoja jäämiä, joista nuo tummemmat kaitaleet ovat joskus olleet verhoa, ja vaaleampi mekkokangas on itse värjäämäni jämäpala jotain tarkemmin tuntematonta puuvillasekoitetta. Ostettavaksi jäi piilovetoketju, ja koululta tukikangasta, muuten mentiin taas omilla varastoilla jotka ovat kertyneet ties mistä.

Fiksumpi tapaus olisi edes yrittänyt silittää mekon ennen kuvauksia, mutta koska en edes omista silityslautaa, tuskin koskaan tulen tuota oikeasti silittämään. Pidetään yllä realismia.

Käyttöä tuolle pitäisi löytyä sekä kesämekkona, että pitkähihaisen päällä muinakin vuodenaikoina. Molempia tapoja olen jo testannut toimivaksi.

Arkimekko kääpiökokoiselle

Talvilomalla ompelin myös toiselle siskontyölle simppelin arkimekon. Tuossa ei kauaa nokka tuhissut kun sai vanhasta mekosta vähän kaavamallia ja ompeli palat yhteen. Joustava puuvillatrikoo muotoutuu sitten sen mukaan ku tarvii, ainakin toivottavasti :)