Sukkia sarjassa

Tarvitsin lyhytvartisia perussukkia arkeen joten tein. Värivalinta ainakin oli helppo, ja niin on sukatkin vailla yllätyksiä. Lankoina vanhoja Novitan 7veljeksiä,  sinappia, valkoista ja vihreääkin noiden yksien kärjessä. Tulipa käytettyä lankavarastoja hyödyksi.

Koska on flunssakausi ja osani itsekin olen siitä saanut, joten ompelin myös nipun lisää puuvillaisia nenäliinoja. Kuvassa muutama. Muistutan vielä ettei likaisia tarvitse käsitellä, ne voi heittää suoraan pyykkipussiin ja siitä koneeseen kuumaan pesuun... Jatkuvalla nuhanenällä todellinen pelastus niin nenälle kuin rahapussillekin.

Piitkät säärystimet

Syksy on täällä jälleen kerran, kuten muinakin menneinä vuosina. Kylmeneviin keleihin tarvitsin ylipolven mittaiset sääräimet jatkamaan hamekautta edes vähän aikaa, ja toimivatpa nuo housujenkin kanssa mainiosti. Muutaman käyttökerran jälkeen uskallan suositella tällaisia!

Yksinkertaista kirjoneuletta Novitan 7-veljestä-langasta, sai lisäpaksuutta ja lämpöä värikkyyden lisäksi. Kivasti sopii tuo parin vuoden takainen neulepaitakin sävyihin! neulepaita linkki

Uusioneule

Tein pari vuotta sitten neulepaidan, joka osoittautui liian löysäksi ja veteläksi. Muut paidat olivat parempia, joten tämä jäi alkuhehkun jälkeen kaappiin. Päätin tehdä homman siis uudelleen, eli purkaa vanha ja saada niistä uusi ja parempi.

Vanha versio: Keltainen neulepaita

Nähtäväksi jää kuinka paljon tämä ensi talvena saa käyttöaikaa, tämä kevät alkaa olla jo pitkällä näin paksulle neuleelle. Toki onhan se Suomen juhannus vielä tulossa =D

Rikottu ja murrettu

Väreille voi tehdä pitkälti mitä haluaa, niitä voi yhdistellä omien mieltymysten mukaan, ja samanaikaisesti niille on olemassa sääntöjä rikottavaksi. Murretut sävyt ovat tällä hetkellä silmiäni miellyttäviä,joten niillä mennään varmaankin vielä aika pitkän aikaa.

Itse painotun tuonne yksivärisyyden suunnalle monessa suhteessa, mutta toisinaan sitä tulee kokeiltua myös jotain uutta. Pipon myötä tuli kokeiltua kirjoneuletta helpossa muodossa, kun halusin saada siitä tiiviimmän kaksikerroksisuudella. Ja sellainen pieni juttu tuli eteen etten löytänyt yhtä sopivaa sävyä lankavalikoimastani, joten oli sovellettava ja sopeuduttava tilanteeseen.

Tuli tehtyä mummohattu, mutta käytän silti. Ihan sama. Ei jaksa välittää.

 

Lankana oli käytössä Novitan Isoveli punaruskea sävy 666 (näkyvin väri), suklaanruskea mikälie ja 7 Veljestä sinappi.  

Takana vähän blingiä.

Kaikki kesken

Marraskuun pimeydessä sitä tekee kaikenlaista, mutta mitään en ole vielä saanut valmiiksi asti. Siispä ei auta kuin tehdä väliaikatiedoitusta mitä on työn alla.

Poncho Novitan vanhasta Saana-langasta.

Heinäkuussa halusi kuolla, nyt marraskuussa lumienkin jälkeen
 kukoistaa parvekkeella. Just mun kukka...

Luonnoksen  pohjasuttu (ennen)

Luonnostelua ja ideointia (jälkeen)

Sukat sinapinkeltaisesta. Näppärän kokoinen työ matkassa mukana.

Palmikkoa paidan täydeltä

Aloitin jo keväällä neulomaan pitkää palmikkoneuletta, mutta työ jäi kesken jäätyään hiihtolomalla siskon luo toiselle puolelle Suomea. Koska oli muutakin työn alla niin ei haitannut saada tämä takaisin vasta heinäkuussa. Nyt sain sen vihdoin valmiiksi ja kuvattuakin.

Ehdinpä siitä tehdä jo välipostaustakin joskus: Purkauksia

Lankana Novitan  7 Veljestä sinappi,  75%villa, 25% polyamidi. Nykyään kyseistä värisävyä ei enää valmisteta  :(

Etupuolen palmikkokuviosta tämä koko ajatus lähti. Selkään piti yhdistellä omanlaisensa kuvio, ja koska suoran sileän neulominen sivuissa olisi ollut aivan liian tylsää, poimin sinnekin pitsikuviot jostain ohjeesta.






















Nämä palmikkomallit olivat aika helppoja kaikki, ne oppi nopeasti ulkoa, ja työ eteni kyllä joutuisasti Netflixin ääressä. Ongelmia tuottivat hihat, joita purin ja neuloin, purin ja neuloin. (Purkasin, en  pureskellut :) )


Kaulus oli helppo kunhan keksin mitä haluan. Olisin halunnut jotain yksilöllisempää, mutten saanut mitään näyttämään järkevältä. Neljäs kaulusmalli sitten sai  jäädä, ja jätän tämän nyt tähän.

Lisää trikoomekkoja

Jämäpalojen hyödyntämistä; sain eri värisistä pitkistä kaitaleista sommiteltua toisenkin trikoomekon. Riekaleita on jäänyt erinäisten vaatteiden jäljiltä, enkä ole niitä raaskinut heittää pois, kun värit ovat olleet niin silmääni miellyttäviä.
Ja tarkkanäköisille tiedoksi; keltaiset etukappaleet ovat tosiaan keskenään kaikki eri sävyjä.

Vanha puuvene oli mitä parhain paikalla ollut kuvausrekvisiitta, ovathan nuo tulleet minulle aikanaan hyvinkin tutuiksi.

Kesäfiilistelyä

Sirosti vatsallaan... Mutta selkäpuoli näkyy!

Värikontrastit.

    

Housut kesäksi

Edellisen postaukseni farkkuja edeltäneet housut tein ohuehkosta joustavasta kankaasta. Kaikkea pikkunäperrystähän niihin piti saada. Vyötärökaitaleesta luovuin kokonaan tekovaiheessa, kun meinasi kaavoituksessa käydä pieni kämmi, ja niistä meinas tulla turhan korkeat vyötäröltä. Onneksi ne istuu hyvin ilmankin, eikä vyötä ainakaan näiden kanssa tarvita, istuu meinaan päälle aikasteen hyvin.  Kyllä näitä kelpaa käyttää kun tänä kesänä tarkeni juhannuksenakin ilman toppahousuja!

Ystäväni taitaa valokuvaamisen :)

Lahkeiden yksityiskohtia ja keltaista tikkausta.

Essu

Sain kankaanpainantana seulalla kuvioimani ruskeat kissat hyötykäyttön essun taskuina. Koulutyönä syksyllä tehty essu sai jopa satunnaisen käyttötarkoituksen kun koulukuviot ovat muuttumassa niin että olisin jatkossa aika paljon tavallista enemmän työssäoppimassa. 

Eipä tästä sen ihmeempiä runoiluja tule kirjoiteltua, kevät alkaa näin kesäaikaan siirtyessä olla käsillä ja tekemistä riittää niin paljon kuin vaan saan niihin energiaani kohdistettua.

Purkauksia

Jotkut neulovat sukkia, jotkut paitoja, ja jotkut mitä sattuu. Minä neulon. Ihan neulomisen ilosta neulon mitä milloinkin, mutten näköjään koskaan mitä sattuu, sen verran usein olen päätynyt purkamaan jopa kokonaisia sukkia. Jos en ole tyytyväinen niin en tunne sääliä Veerauksiani kohtaan, vaan teen ne uudelleen siitä asti kun tarve vaatii.

Tällä kertaa purkamisen kohteeksi päätyi tekeillä olevan neulepaidan hihan puolikas. Totesin kuvan mukaisessa kohdassa että leveyttä koko kappaleella pitäisi olla 4 silmukkaa enemmän, joten teen sitten uudestaan.

Etu- ja takakappaleeetkin joutuivat pari kertaa 10cm matkalta purettavaksi kainalon korkeudella, kun en saanut lisäyksiä ihan kohdalleen kerralla ilman erinäisiä kokeiluja. 

Palmikkoa on tulossa, ekaa kertaa vuosiin. En ole ollut suuri neulottujen palmikoiden ystävä, ihan vaan koska se apupuikon käyttäminen on ollut olevinaan hankalaa. Ei se nyt niin ylipääsemätöntä kuitenkaan ole ollut etten voisi tämän jälkeenkin niitä tehdä. Kynnys on siis madaltunut tältä osin. Uutta on yleensä aina kiva kokeilla, ja vielä kivempaa on ollut huomata että tämä uusi juttu on ollut ihan miellyttävä kokemus. Että näin. 

Retkupaita

Rento olopaita ohuesta, erittäin hyvin laskeutuvasta puuvillaisesta trikooneuloksesta. Sen verran huijasin kuvaa varten etten oikeasti koskaan ole käyttänyt tätä hameen kanssa.

Ihan peruspaita peruskaavalla vailla mitään yksityiskohtaa, ainoana kaavamuutoksena hihoihin laitoin lisäpituutta reilusti. Tästä oli hyvä aloittaa trikookokeilut.

Ja yllättäen, värinä taas tällainen outo sinapihtava sekoitus. Olkoonkin sitten keltaisesta ja ruskeasta okraan ja sinappiin ja vaikka melkein oranssiinkin asti, aion jatkossakin kutsua kaikkia näitä sinapin värisiksi.
Valitsin kyllä kankaan alunperin ihan sen takia että tätä löytyi kaapin perältä, ja jostain piti saada harjoituskappale tehtyä, eikä tämä sinappivillitys ollut vielä kunnolla ehtinyt alkaa. Ehkä tämä paita olikin syypää kaikkeen?