Vanha puuvillaneule arkivaatteena

Koitan herätellä hiljakseen blogia takaisin henkiin monen vuoden hiljaiselon jälkeen. Paljon on ehtinyt mahtua vuosiin, mutta käsityöt ovat edelleen matkassa mukana. Näin marraskuussa haluan aloittaa valoisilla kuvilla mieltä piristämään, sille on tarvetta aina!

Kymmenisen vuotta sitten neulomani paita pääsi joskus jopa kuviin. Langan laadusta tai merkistä ei havaintoja, tehty purkulangasta. Ainakin osittain, ellei täysin puuvillaa, ja kohtalaisen muhkeaa ja painavaa sellaista.
Kulutusta on ainakin kestänyt, kun sitäkin ennen paita oli käytössä edellisen vuosikymmenen (ainakin) eri mallisena paitana (ei ollut tuolloin minun neulomana). 

Edestä ja takaa. 

Sattumanvarainen realistinen kesäräpsy kulissien/kuvauspaikkojen ulkopuolelta, 

mitäs muutakaan kuin puikot käsissä!

Kesäpaita talvella

Thaimaasta ostin muutaman huivin varta vasten tehdäkseni niistä kesäpaitoja. Viime kesä ei sateillaan motivoinut, mutta nyt olen niitä saamassa valmiiksi.

Materiaalina joku varmaankin kaikenmoisia muoveja sisältävä puuvillasekoite.  Näppituntumalla valitsin niitä pehmeimpiä, luonnollisimman tuntuisia kankaita ihan vaan että ovat miellyttäviä päällä aikanaan.

On muuten ensimmäinen kukkapaita minkä olen koskaan itselleni tehnyt. Jotain on menossa pahasti vikasuuntaan =D

Suunnittelin tätä jonkin aikaa. Kaavoitin niin että se näyttää suhteellisen istuvalta ollen kuitenkin tarpeeksi väljä kesähelteitä ajatellen. Samasta kankaasta sai näppärästi myös vinokaitaleet tehtyä, joten kokonaisuus on yhtenäinen. Voin sanoa onnistuneeni siinä mitä halusin.






                                       KLIKKAA KUVAT SUUREMMIKSI!

Haahuilua ja haamuilua

Piti tehdä tää postaus jo ennen kuun vaihdetta, mutta yllättävästi unohtui. Tässä siis sekä tämän että viime vuoden asustusta taas järjen riemuvoiton pippaloinneista.
Tänä vuonna kyhäsin lähinnä lisähärpäkkeitä valmiiden vaatteiden päälle, ja päässäkin on taas pikkulettejä viime talven tapaan.

h

Viime vuonna kaikki on itse tehtyä, paitsi saappaat.  Mekko on puuvillaa, haamutus kasvimaan harsoa, käsivarressa roikkuva valo samaa materiaalia ledivalon kera, ja maski vähän mitä sattui löytymään. Ei siis mitään järin suurta panostusta vaatinut ajallisesti taikka rahallisesti,  kun mekon olin jo tehnyt kauan aiemmin kesäkäyttöön.

Hääpuku ja jotain pientä lisää

Mieheni sisko meni naimisiin viime vuoden lopulla, ja halusi mut tekemään pukua itselleen tuota tarkoitusta varten. Vähän perinteistä rokimpaa oli luvassa, ja sillä mentiin. Mitat otettiin, ja niiden varassa sumplittiin yhdessä ideoita toteutettavaksi.

Onneksi oli olemassa kakkosvaihtoehto tiedossa jos ensimmäinen koekappaleeni (ainoa sellainen) olisi valmistuttuaan täysi fiasko. Valmistuksen aikana ei nimittäin päästy kertaakaan sovituksia tekemään, joten pienoisella riskillä touhuttiin. Tosin sitähän se yleensä on koko naimisiinmeno (terv. kymmenes vuosi itsellä menossa), joten ei stressailtu liikoja mokomasta. 

Jotain tehtiin oikein, koska sulhanenkin vastasi vielä myöntävästi. =D
Luulen kyllä että morsian oli tehnyt sellaisen vaikutuksen jo aiemmin että tuossa tilanteessa oli tuskin kovin paljoa enää merkitystä vaatetuksella. On se kaunis morsian kuitenkin ihan kiva juttu.

Koska häitä on käsittääkseni tarkoitus juhlia vain kerran, tehtiin mekosta jälkikäteen vielä muissakin juhlavissa tilanteissa sopiva vaatekerta. Katkaisu vyötärön tienoille, vähän lisää metallia sirkkarenkaiden muodossa ja vielä tarvittaessa lisättävää pituutta hihoihin.

Kankaana tässä toimi laadukas puuvillatrikoo, jonka pinta on jossain määrin jopa minimaalisesti kiiltävää. Kangas ei jousta kovinkaan paljoa, joten pitää muotonsa todella hyvin.

Niin ja klikkailkaa kuvia isommaksi!

Hihaton. Kissa on.

Hihat on. Kissaton.

Takana violetti kaitale ja nyöritykset.

Sivuprofiilia.

Nyörityksiä lähempää pienen lemmikkilisän saaneena.