Hääpuku ja jotain pientä lisää

Mieheni sisko meni naimisiin viime vuoden lopulla, ja halusi mut tekemään pukua itselleen tuota tarkoitusta varten. Vähän perinteistä rokimpaa oli luvassa, ja sillä mentiin. Mitat otettiin, ja niiden varassa sumplittiin yhdessä ideoita toteutettavaksi.

Onneksi oli olemassa kakkosvaihtoehto tiedossa jos ensimmäinen koekappaleeni (ainoa sellainen) olisi valmistuttuaan täysi fiasko. Valmistuksen aikana ei nimittäin päästy kertaakaan sovituksia tekemään, joten pienoisella riskillä touhuttiin. Tosin sitähän se yleensä on koko naimisiinmeno (terv. kymmenes vuosi itsellä menossa), joten ei stressailtu liikoja mokomasta. 

Jotain tehtiin oikein, koska sulhanenkin vastasi vielä myöntävästi. =D
Luulen kyllä että morsian oli tehnyt sellaisen vaikutuksen jo aiemmin että tuossa tilanteessa oli tuskin kovin paljoa enää merkitystä vaatetuksella. On se kaunis morsian kuitenkin ihan kiva juttu.

Koska häitä on käsittääkseni tarkoitus juhlia vain kerran, tehtiin mekosta jälkikäteen vielä muissakin juhlavissa tilanteissa sopiva vaatekerta. Katkaisu vyötärön tienoille, vähän lisää metallia sirkkarenkaiden muodossa ja vielä tarvittaessa lisättävää pituutta hihoihin.

Kankaana tässä toimi laadukas puuvillatrikoo, jonka pinta on jossain määrin jopa minimaalisesti kiiltävää. Kangas ei jousta kovinkaan paljoa, joten pitää muotonsa todella hyvin.

Niin ja klikkailkaa kuvia isommaksi!

Hihaton. Kissa on.

Hihat on. Kissaton.

Takana violetti kaitale ja nyöritykset.

Sivuprofiilia.

Nyörityksiä lähempää pienen lemmikkilisän saaneena.

Lisää trikoomekkoja

Jämäpalojen hyödyntämistä; sain eri värisistä pitkistä kaitaleista sommiteltua toisenkin trikoomekon. Riekaleita on jäänyt erinäisten vaatteiden jäljiltä, enkä ole niitä raaskinut heittää pois, kun värit ovat olleet niin silmääni miellyttäviä.
Ja tarkkanäköisille tiedoksi; keltaiset etukappaleet ovat tosiaan keskenään kaikki eri sävyjä.

Vanha puuvene oli mitä parhain paikalla ollut kuvausrekvisiitta, ovathan nuo tulleet minulle aikanaan hyvinkin tutuiksi.

Kesäfiilistelyä

Sirosti vatsallaan... Mutta selkäpuoli näkyy!

Värikontrastit.

    

Keltainen trikoomekko

Tarvitsin jonkun yleishyödyllisen, leveäolkaimisen mekon, jota voin käyttää töissäkin. Vanhat trikookankaat joutuivat syyniin ja niille löytyi vihdoin jotain käyttöä.
Malli oli järin vaativa: kahdesta kappaleesta, joustavasta kankaasta ja valmiina olleista omilla mitoilla tehdyistä peruskaavoistani. Istuvuus oli aikalailla taattu, ja valmistamiseen taisi mennä yhteensä ehkä hurja (tai vähän vähemmän hurja) tunti leikkuineen ja ompeluineen.

Housujen kanssa tätä voi käyttää tunikana, ja ainakin viileämpiin keleihin mentäessä kaikki muukin lisävarustus on hyväksi.

Kuvat eivät anna oikeutta juurikaan mekon kirkkaalle keltaiselle, joten tässä yksityiskohtaisempi sävynäyte:

Rakkaalle ystävälleni taas iso kiitos kuvauksista!

Housut kesäksi

Edellisen postaukseni farkkuja edeltäneet housut tein ohuehkosta joustavasta kankaasta. Kaikkea pikkunäperrystähän niihin piti saada. Vyötärökaitaleesta luovuin kokonaan tekovaiheessa, kun meinasi kaavoituksessa käydä pieni kämmi, ja niistä meinas tulla turhan korkeat vyötäröltä. Onneksi ne istuu hyvin ilmankin, eikä vyötä ainakaan näiden kanssa tarvita, istuu meinaan päälle aikasteen hyvin.  Kyllä näitä kelpaa käyttää kun tänä kesänä tarkeni juhannuksenakin ilman toppahousuja!

Ystäväni taitaa valokuvaamisen :)

Lahkeiden yksityiskohtia ja keltaista tikkausta.

Modernia keskiajan henkeä

Kävin 2012 Isokyrön Keskiaikamarkkinoilla kesäreissullani, ja sitä ajatellen tein itselleni hihattoman paidan ja pitkän hameen. Kuvan musta paita ei ole tekemäni, mutta ranteenlämmittimet olen neulonut jostain ohuehkosta villalangasta jonka materiaalitiedot ovat jo kadonneet muistini sopukoihin.

Paidan ja hameen materiaaliksi valikoitui jotakin kaapista löytynyttä puuvillasekoitetrikoota, jota olin kerännyt mukaani joskus Eurokankaan alelaarista. Kovinkaan montaa saumaa ei vaatteista löydy, sillä reunat olen jättänyt ihan leikatulle pinnalle. Olkasaumat paidassa, ja sivusaumat ja vyötäröllä saumaa hameessa. Ei siis ollut mikään kovin vaikea projekti, mutta hieman yllättäen hame on ollut aika paljollakin käytöllä ja kestänyt kaiken.

Mitään aitoa keskiaikaista ei tässä ole, eikä ole tarkoituskaan. Sen sijaan halusin asun joka henkii sen ajan henkeä ja omaa käsityöläisyyttäni nykyajan menoon sopien.

Helvetinjärven kansallispuisto kuvauspaikkana 2012. 

Omenapuiden kukinnan aika on täällä taas.

Arkimekko kääpiökokoiselle

Talvilomalla ompelin myös toiselle siskontyölle simppelin arkimekon. Tuossa ei kauaa nokka tuhissut kun sai vanhasta mekosta vähän kaavamallia ja ompeli palat yhteen. Joustava puuvillatrikoo muotoutuu sitten sen mukaan ku tarvii, ainakin toivottavasti :)

Talvilomahommaa

Koska sitä on ommeltu ja neulottu koko talven ajan tähänkin saakka, niin ei sitä nyt lomallakaan kannata täysin jättää väliin. Maaseudun rauhassa sitä ehti ommella siskontytölle puseron. Siskoni oli löytänyt hauskoja kankaita, joten mun ei tarvinnut vaivata niidenkään takia päätäni. Helppoa.

Oli muuten ensimmäinen kerta mulle kun tein oikeasti lastenvaatteita. Koulutyönä tein kyllä ennen joulua 110cm pojalle housut peruskaavalla, mutta ne eivät menneet kellekään tietylle ihmiselle, vaan päätyivät käsittääkseni myyntiin koulun myymälään. Tästä se nyt sitten ilmeisesti alkaa, pitänee alkaa lahjoa kaikkia tuttujen lapsia, kun tykkään mieluummin antaa jotain omatekoista kuin minulle turhaa ostoroinaa.

Retkupaita

Rento olopaita ohuesta, erittäin hyvin laskeutuvasta puuvillaisesta trikooneuloksesta. Sen verran huijasin kuvaa varten etten oikeasti koskaan ole käyttänyt tätä hameen kanssa.

Ihan peruspaita peruskaavalla vailla mitään yksityiskohtaa, ainoana kaavamuutoksena hihoihin laitoin lisäpituutta reilusti. Tästä oli hyvä aloittaa trikookokeilut.

Ja yllättäen, värinä taas tällainen outo sinapihtava sekoitus. Olkoonkin sitten keltaisesta ja ruskeasta okraan ja sinappiin ja vaikka melkein oranssiinkin asti, aion jatkossakin kutsua kaikkia näitä sinapin värisiksi.
Valitsin kyllä kankaan alunperin ihan sen takia että tätä löytyi kaapin perältä, ja jostain piti saada harjoituskappale tehtyä, eikä tämä sinappivillitys ollut vielä kunnolla ehtinyt alkaa. Ehkä tämä paita olikin syypää kaikkeen?