Haahuilua ja haamuilua

Piti tehdä tää postaus jo ennen kuun vaihdetta, mutta yllättävästi unohtui. Tässä siis sekä tämän että viime vuoden asustusta taas järjen riemuvoiton pippaloinneista.
Tänä vuonna kyhäsin lähinnä lisähärpäkkeitä valmiiden vaatteiden päälle, ja päässäkin on taas pikkulettejä viime talven tapaan.

h

Viime vuonna kaikki on itse tehtyä, paitsi saappaat.  Mekko on puuvillaa, haamutus kasvimaan harsoa, käsivarressa roikkuva valo samaa materiaalia ledivalon kera, ja maski vähän mitä sattui löytymään. Ei siis mitään järin suurta panostusta vaatinut ajallisesti taikka rahallisesti,  kun mekon olin jo tehnyt kauan aiemmin kesäkäyttöön.

Protoja ja tuotoksia

On tullut tehtyä vuorotellen kaikenlaista sekalaista. Tällä hetkellä on tekeillä kaksi neulepaitaa (puuvillainen ja villainen), lautapelikassi miehelle, ja tiski-/pöytärättejä on tuherrettu jo pitkin kesää vaikka millä väreillä. Muutamat vauvantossutkin on tullut tehtyä, niistä vielä langat päättelemättä. 

Rättien kirjoa.

 

 

Valokuvausta, korento järven rannalta.

Löytyi valokuvaa vielä keväältäkin kun housujen protoa on sovitettu.

Koulun sovituskopissa.

Ja koko porukan voimin on tehty taas ihan uusia juttuja, kuten lautapelikassia. Siitä varmaan jatkossa lisää. Kuva on siitä onnistunut että mun päällä on omatekoinen paita josta en jaksa tän enempää vääntää postausta, ja taustalla maalaamani öljyväritaulu vuodelta 2004, aiheena meksikolainen parkki Cuauhtémoc.

Isosiskolle hääpuku

Sain keväällä tehdä siskolleni hääpuvun kohtalaisen pikaisella aikataululla, ja toteutus tehtiinkin viikon sisällä kunhan suunnitelmat olivat jokseenkin kohdillaan. Talvilomalla tuli siis tehtyä reissu maaseudulle ja ompelukoneen ääreen.

Hauskaa oli se, että olinpa juuri vähän aiemmin saanut valmiiksi mieheni siskon hääpuvun, joka hänkin paukkasi vihille tuossa vuodenvaihteen tienoilla. Siitä lienee aihetta tehdä sitten jo seuraava kirjoitus. Olen otettu kyllä luottamuksesta, kun en ole aiemmin tällaisia projekteja tehnyt, saati oikeastaan lainkaan mitään virallista juhlapukua.

Ihan tavallista, perinteistä valkoista kermakakkumekkoa ei tästäkään tullut.
Kankaina olivat polyesterisatiini (ns. morsiussatiini), ja helmassa sifonkia pari kerrosta. Etukappale on  tuettu vahvalla brodeerauksen kanssa sopivalla tukikankaalla.

Prototyyppi tehtiin vanhasta lakanasta (harmi ettei tullut kuvattua), jonka jälkeen minä ompelin ja sisko purkasi. Tuli meinaan ihan muutama ajatuskatkos vuoritetun  yläosan kanssa, ja kappaleet halusivat väkisin mennä väärään järjestykseen. Kyllä ne lopulta löysivät ihan oikeille paikoilleen.
Palaset tuntuivat muutenkin vähän loksahtelevan kohdalleen vasta tekoviheessa, mutta mitään suurta luonnononnettomuutta ei kyllä tarvinnut kohdata. Ilmeisesti se on mun tekotapa, ja onneksi olen saanut aika vapaat kädet toteutuksen ja suunnittelunkin suhteen, joten lopputulos ja vaatteen kantajan tyytyväisyys on lopulta se tärkein.


Kuvat kannattaa klikata isommiksi, varsinkin nuo viimeiset!

Etukappaleen brodeerauksia. 

 

Keskeneräisen mekon säilytystä tyylillä.

Ilman helmahörhelöjä.

Helmahörhelöjen mallaamista.

Modernia keskiajan henkeä

Kävin 2012 Isokyrön Keskiaikamarkkinoilla kesäreissullani, ja sitä ajatellen tein itselleni hihattoman paidan ja pitkän hameen. Kuvan musta paita ei ole tekemäni, mutta ranteenlämmittimet olen neulonut jostain ohuehkosta villalangasta jonka materiaalitiedot ovat jo kadonneet muistini sopukoihin.

Paidan ja hameen materiaaliksi valikoitui jotakin kaapista löytynyttä puuvillasekoitetrikoota, jota olin kerännyt mukaani joskus Eurokankaan alelaarista. Kovinkaan montaa saumaa ei vaatteista löydy, sillä reunat olen jättänyt ihan leikatulle pinnalle. Olkasaumat paidassa, ja sivusaumat ja vyötäröllä saumaa hameessa. Ei siis ollut mikään kovin vaikea projekti, mutta hieman yllättäen hame on ollut aika paljollakin käytöllä ja kestänyt kaiken.

Mitään aitoa keskiaikaista ei tässä ole, eikä ole tarkoituskaan. Sen sijaan halusin asun joka henkii sen ajan henkeä ja omaa käsityöläisyyttäni nykyajan menoon sopien.

Helvetinjärven kansallispuisto kuvauspaikkana 2012. 

Omenapuiden kukinnan aika on täällä taas.

Harmaa neulepaita isolla kauluksella

Talvi alkaa olla kohta loppusuoralla, ja alan heräillä taas horroksesta. Aurinko pilkistelee ja jopa paistaa joinain päivinä, joten hyvillä mielin tässä puurretaan kohti kevättä. Uloskin pääsee mukavasti kameran kanssa arkenakin ennen illan pimeää.

Tällainen paita on tehty joskus ihan kotikäyttöön. Tein sen isoilla puikoilla aika harvaksi, että sopii sellaiseen keskiviileään keliin tai huonelämpöön, joko pelkän aluspaidan tai ihan pitkähihaisen peruspaidan päälle. Yleensä tämä päätyy siis käyttöön silloin kun kotona on vähän viileää, ja tarvitsen lisää kerrosta päälle (eli aika usein). Paukkupakkasille en tätä pue, siihen on oltava järeämmät aseet.

Jotain jämälankaa tähän on varastoijen kätköistä käytetty, eikä mitään hajua materiaaleista. Villaa siinä on ilmeisesti yli puolet, koska ei sähköisty kuten nuo muovisemmat langat. Ihmeen hyvin on kestänyt myös nyppyyntymättä pahemmin, vuosia tällekin kun on kuitenkin jo ehtinyt kertyä.

Niin ja joo, jos joku ihmettelee miksi jaksan jauhaa kaikista ikivanhoista tekeleistäni, niin tämän blogin yksi päätarkoitus on pitää kirjaa myös itselleni tekemistäni käsitöistä. Koska uusia "Veerauksia" tulee rajallisesti niin heittelen väliin tällaisia muistelmia, olenhan minä nekin joskus tehnyt, ja käytän niitäkin edelleen.

Talviaurinko kuvattuna vuoden takaa.

Alkusanat

Tarkoituksenani on laittaa yhteen paikkaan esille mitä olen saanut elämässäni aikaan. En ihan kaikkea, mutta jonkinmoista kädentaitojen esittelyähän tässä pitäisi alkaa harrastaa.

Näillä käsillä on tehty yhtä sun toista, koulutusta löytyy alunperin vuosien takaa puuveneiden parista, ja nyt opiskelen vaatetusalaa. Muut tekoset menee sitten ihan omalla kokeilulla ja harkitsemattomuudella. 

Kuva loppukesän viikonloppujen puuhailuista; riippumattoilua lähirannalla.

Tervetuloa, blogini lukeminen ja seuraaminen omalla vastuulla!