Kesämekko vuosien takaa taas käytössä

Kävin Turun Tall Ship Rases-tapahtumassa ja tajusin etten ole päälläni ollutta mekkoa koskaan kunnolla kuvannut tai blogiin laittanut. Nytpä oli oiva tilaisuus vähän erilaiseen kuvausympäristöön kun sain mieheni suostumaan kameran taakse brasialaisen Cisne Branco-aluksen kannella.

Itse vaatteen olen tehnyt jo yli 5 vuotta sitten, koska olen käyttänyt sitä jo vaikka missä, kuten pohjana kummituspuvullekin ( Haamuilu ).  Aikalailla peruspuuvillaa ja jotain pehmeää pitsinauhaa olkaimet. Takana vetoketju. Ei siis mitään ihmeellisyyksiä, perusmekko mun  tyylisenä.

Onpa kaulassa tuo äskettäin tekemäni riipuskin.

Muotinäytös

Ammattikoulun tiimoilta järjestettiin muotinäytös jossa olin mukana kolmen asukokonaisuuden kanssa. Koko homma oli siis kouluprojektina toteutettu, eli pieni tapahtuma, mutta hauska kokemus millaista ei ihan äkkiä muualla tule koettua. Suunniteltiin, valmistettiin ja esitettiin vaatteemme itse. Kampauksiin ja meikkiin saatiin avustukset (toteutukset) kampaaja- ja kosmetologiopiskelijoilta suunnitelmiemme pohjalta.

Mudista ei oleaavistustakaan, teemana oli yksilöllisyys ja vastakohdat, ja esittelimme siis omia tyylejämme ja ideoitamme. 

Parista kuvista jouduin muokkailemaan taustalta ihmisiä pois, joten älkää ihmetelkö taustaverhojen omituisuuksia, en ole kummoinen muokkaaja  kuvien kanssa. Tämä kelpaa mulle. Valokuvaaja teki hommansa kyllä.

Liivi ja farkut

Liivi ja huomatkaa lenkit farkuissa =) 

 

Harmaa tunika ja lyhyt hame. 

Tunikan kanssa sopi mukavasti isompikin kaulakoru, jonka alkuperäinen käyttö on ollut vyönä.

Kuva jossa ehkä vähän osviittaa  natutellihkosta meikistä ja kampauksesta. Pikkuletit nyt on olleet valmiina ja ovat päässä edelleen.

Juhlapuku metallinhohtoisesta kaksisävyisestä kankaasta.

Täyspitkä juhlapuku on klassinen malli pienillä twisteillä. Avonainen selkä jää kuvista puuttumaan.

Paluu keskiajalle

Kävin Hämeen keskiaikamarkkinoilla, ja sinnehän piti pukea kaikkea omatekoista ajan henkeen sopivaa. Autenttisuus ei ollut nyt pyrkimyksenä. 
Kaikki kuvissa näkyvät vaatteet olen tehnyt, hevosen jouhista tehtyjä korvakoruja myöten.

Puuvillahame on jo pari vuotta sitten tehty, kiinnitys vyötäröllä on toteutettu nyörityksin. Helmalinjaa löytyy äkkiä mitattuna 6 metriä. Pituuttakin riittää mukavasti että sopii kyllä liikkua.

Huivi vyötäröllä on neulottu Wingspan, josta on ollut juttua aiemmin; http://laveeraus.blogspot.fi/2015/12/wingspan-huivit.html

Liivin tein viime talvena koulutyönä muiden hommien ohella, puuvillasta sekin. Edessä nepparit sekä soljet. Jos kiinnityksen edessä olisi toteuttanut nyörityksellä, olisi liivi ollut kääntömallia, ja vuoripuolen olisi voinut tehdä halutessaan eri väriseksi. Alkuperäismallissa taisi olla napit.

Paita on myös kaiken muun tapaan puuvillaa. Kankaan sain Kaarinan Jätti-Rätistä hurjaan 0,80€/m hintaan. Ei ole siis tätä paitaa ainakaan hinnalla pilattu. Sama paita toimii pitkä- ja lyhythihaisena.

Hääpuku ja jotain pientä lisää

Mieheni sisko meni naimisiin viime vuoden lopulla, ja halusi mut tekemään pukua itselleen tuota tarkoitusta varten. Vähän perinteistä rokimpaa oli luvassa, ja sillä mentiin. Mitat otettiin, ja niiden varassa sumplittiin yhdessä ideoita toteutettavaksi.

Onneksi oli olemassa kakkosvaihtoehto tiedossa jos ensimmäinen koekappaleeni (ainoa sellainen) olisi valmistuttuaan täysi fiasko. Valmistuksen aikana ei nimittäin päästy kertaakaan sovituksia tekemään, joten pienoisella riskillä touhuttiin. Tosin sitähän se yleensä on koko naimisiinmeno (terv. kymmenes vuosi itsellä menossa), joten ei stressailtu liikoja mokomasta. 

Jotain tehtiin oikein, koska sulhanenkin vastasi vielä myöntävästi. =D
Luulen kyllä että morsian oli tehnyt sellaisen vaikutuksen jo aiemmin että tuossa tilanteessa oli tuskin kovin paljoa enää merkitystä vaatetuksella. On se kaunis morsian kuitenkin ihan kiva juttu.

Koska häitä on käsittääkseni tarkoitus juhlia vain kerran, tehtiin mekosta jälkikäteen vielä muissakin juhlavissa tilanteissa sopiva vaatekerta. Katkaisu vyötärön tienoille, vähän lisää metallia sirkkarenkaiden muodossa ja vielä tarvittaessa lisättävää pituutta hihoihin.

Kankaana tässä toimi laadukas puuvillatrikoo, jonka pinta on jossain määrin jopa minimaalisesti kiiltävää. Kangas ei jousta kovinkaan paljoa, joten pitää muotonsa todella hyvin.

Niin ja klikkailkaa kuvia isommaksi!

Hihaton. Kissa on.

Hihat on. Kissaton.

Takana violetti kaitale ja nyöritykset.

Sivuprofiilia.

Nyörityksiä lähempää pienen lemmikkilisän saaneena.

Harjoituksia koulusta

Piti ommella talvella perushame ohuesta villakankaasta. Tein peruskokoon 40, joten itselleni toki iso, mutta ei se itselleni tullutkaan. Tällainen supertylsä romantiikantappajahame, mutta onnistui kuitenkin ongelmitta.

Modernia keskiajan henkeä

Kävin 2012 Isokyrön Keskiaikamarkkinoilla kesäreissullani, ja sitä ajatellen tein itselleni hihattoman paidan ja pitkän hameen. Kuvan musta paita ei ole tekemäni, mutta ranteenlämmittimet olen neulonut jostain ohuehkosta villalangasta jonka materiaalitiedot ovat jo kadonneet muistini sopukoihin.

Paidan ja hameen materiaaliksi valikoitui jotakin kaapista löytynyttä puuvillasekoitetrikoota, jota olin kerännyt mukaani joskus Eurokankaan alelaarista. Kovinkaan montaa saumaa ei vaatteista löydy, sillä reunat olen jättänyt ihan leikatulle pinnalle. Olkasaumat paidassa, ja sivusaumat ja vyötäröllä saumaa hameessa. Ei siis ollut mikään kovin vaikea projekti, mutta hieman yllättäen hame on ollut aika paljollakin käytöllä ja kestänyt kaiken.

Mitään aitoa keskiaikaista ei tässä ole, eikä ole tarkoituskaan. Sen sijaan halusin asun joka henkii sen ajan henkeä ja omaa käsityöläisyyttäni nykyajan menoon sopien.

Helvetinjärven kansallispuisto kuvauspaikkana 2012. 

Omenapuiden kukinnan aika on täällä taas.

Kai osaan jo jotain!

Ompelun osalta tein tämän hameen yhdessä koulupäivässä, ja aikaakin jäi taukoineen kaikkineen. Yritin alkuun saada päällitikkauksia toimimaan 30-vahvuisella langalla, ja toimikin hyvin ensimmäiset 4 pitkää takasaumaa. Sen jälkeen tyssäsi totaalisesti ommpelukoneen kanssa, joten päädyin purkamaan ja vaihtamaan 80-vahvuisen langan. Käyhän sekin, vaikkei kovin paljoa tuolta paistakaan. Normaali ompelulanka tällaisessa on siis 100-vahvuista, eli aika ohutta.

Brodeerauskuviot on myös tehty itse ihan omin pienin kätösin/ brodeerauskoneella kankaalle ennen ompelua. Kankaaksi valikoitui loppujen lopuksi kevyt stretchfarkku, koska päätin ottaa valmiin hameen työkäyttöön ompelijan hommiin.

Hameen istuvuus on aivan ideaalinen. Joka paikasta juuri niin kun pitääkin, tai ainakin niin kuin sen haluan olevan. Kyllä tämä siis näyttää sujuvan, vaikka välillä tuntuu ettei mitään saa aikaan kaikenlaisen nypertämisen ohessa.

Ps. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla...