Essu

Sain kankaanpainantana seulalla kuvioimani ruskeat kissat hyötykäyttön essun taskuina. Koulutyönä syksyllä tehty essu sai jopa satunnaisen käyttötarkoituksen kun koulukuviot ovat muuttumassa niin että olisin jatkossa aika paljon tavallista enemmän työssäoppimassa. 

Eipä tästä sen ihmeempiä runoiluja tule kirjoiteltua, kevät alkaa näin kesäaikaan siirtyessä olla käsillä ja tekemistä riittää niin paljon kuin vaan saan niihin energiaani kohdistettua.

Wingspan-huivit

Mulla on kaksi huivia jotka olen tehnyt melkein samalla ohjeella. Tai no, ainakin samaa ohjetta vapaasti mukaillen. Wingspan-huivien ohjeita löytyy sieltä sun täältä, eikä niissä liene kovin suuria eroja. Ne pitäisi tehdä ainaoikein-neuleella, mutta koska olisin turhautunut totaaliseen tylsyyteen niin tein ne helmineuleella. Näin pinnastakin tuli mielestäni kauniimpi.

Väri muokkautui ihan langan mukaan sen enempiä miettimättä, Novitan Polku (Porkkana). Tämä nimenomainen huivi on ollut jo useamman talven suosikkini, lähes päivittäin käytössä. Eipä minulla muita itse neulottuja huiveja ulkokäyttöön taida edes olla.

Huivit ovat myös vähintään tuplaten pidempiä kuin mikään ohje, koska halusin niiden menevän kolme kertaa kaulan ympäri ja sitten vielä vähän pituusvaraa. Ihan vaan ettei tule vilu. Onnistuin.

Novitan Polku, väri Porkkana.

Toisen huivin tein jostain ohuesta puuvillalangan jämästä, ja tein joka toisen kuvion reikäneuleena kuten kuvasta näkyy. Huivista tuli siis pitsimäisempi ja kevyempi, vähän talvea lämpöisempiin keleihin käytettäväksi. Tällä hetkellä se on eniten käytössä pään ympärillä suihkun/ saunan jälkeen kun pikkuletit kuivuu niin hitaasti että päätä jo palelee, ja tuo hengittää sopivasti.

Huivi, ulkonäkö: kalaverkko.

Nättiä rättiä

Tein noin vuosi sitten itselleni yhden kankaan rivillisen nenäliinoja, eikä sen jälkeen paluuta paperisiin enää ole ollut. Pehmeys on jotain aivan käsin kosketeltavaa! Niinpä tein niitä lisää. Ja sitten vielä lisää, kunnes niitä on nyt tarpeeksi vaikka suurin osa olisikin jo odottamassa pyykkiin pääsyä.

Ei, se ei ole niin ällöttävää kuin voisi kuvitella. Ohut puuvillakangas kuivuu nopeasti, ja heitän käytetyt aina suoraan yhteen pyykinpesupussiin, joten ei niitä likaisina tarvitse erikseen lääppiä ja lähmätä. Alkuun olin huolissani lähtevätkö puhtaaksi jos niistän verta nenästäni, mutta ihan hyvin ovat puhdistuneet.

Teen myös pöytärättejä satunnaisesti. Värikkäitä pieniä läpysköitä on hauska neuloa puuvillasta tai bambusta (tai niiden yhdistelmästä)  jos on vähän pahemmin pää jumissa, eikä tiedä mitä sitä tekisi.

Kuvaan ahdoin mukaan myös jonkun ala-asteen aikaisen pyyhkeen minkä olen tehnyt, toimii peflettinä nykyään. Se tuskin tarvitsee enempiä selityksiä, tuollaista vohvelipujottelua ovat varmaan lähes kaikki koulussa tehneet.

Rättien kirjoa.