Piirtelyä

Tämän päivän hommana koulussa oli piirrellä ihmisiä, mittasuhteita, ja erilaisia kangaspintoja eri tekniikoin. Kuvissa on käytetty lyijäriä, tusseja, puuvärejä ja peitevärejä. Osa sekaisinkin keskenään. Tätäpä tein viime vuonna myös, ei sinällään mitään uutta vanhan aurongon alla.

Vaatteet ei edusta mun omaa makua, mut jotain piti keksiä. Tätäkin pitäis harjoitella paljon ja vähän lisää että sujuis oikeesti kunnolla. Mun kohdalla se vaan on mennyt niin etten tule työkseni suunnittelemaan yhtään mitään vaan suuntaan toteuttamisen puolelle, joten näillä pärjätään. Meinasin piirrellä jo Spidermaneja, kun siitä ois saanut metkoja asentokuvia. Ehkä vielä...?

Kai osaan jo jotain!

Ompelun osalta tein tämän hameen yhdessä koulupäivässä, ja aikaakin jäi taukoineen kaikkineen. Yritin alkuun saada päällitikkauksia toimimaan 30-vahvuisella langalla, ja toimikin hyvin ensimmäiset 4 pitkää takasaumaa. Sen jälkeen tyssäsi totaalisesti ommpelukoneen kanssa, joten päädyin purkamaan ja vaihtamaan 80-vahvuisen langan. Käyhän sekin, vaikkei kovin paljoa tuolta paistakaan. Normaali ompelulanka tällaisessa on siis 100-vahvuista, eli aika ohutta.

Brodeerauskuviot on myös tehty itse ihan omin pienin kätösin/ brodeerauskoneella kankaalle ennen ompelua. Kankaaksi valikoitui loppujen lopuksi kevyt stretchfarkku, koska päätin ottaa valmiin hameen työkäyttöön ompelijan hommiin.

Hameen istuvuus on aivan ideaalinen. Joka paikasta juuri niin kun pitääkin, tai ainakin niin kuin sen haluan olevan. Kyllä tämä siis näyttää sujuvan, vaikka välillä tuntuu ettei mitään saa aikaan kaikenlaisen nypertämisen ohessa.

Ps. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla...

Arkimekko kääpiökokoiselle

Talvilomalla ompelin myös toiselle siskontyölle simppelin arkimekon. Tuossa ei kauaa nokka tuhissut kun sai vanhasta mekosta vähän kaavamallia ja ompeli palat yhteen. Joustava puuvillatrikoo muotoutuu sitten sen mukaan ku tarvii, ainakin toivottavasti :)

Talvilomahommaa

Koska sitä on ommeltu ja neulottu koko talven ajan tähänkin saakka, niin ei sitä nyt lomallakaan kannata täysin jättää väliin. Maaseudun rauhassa sitä ehti ommella siskontytölle puseron. Siskoni oli löytänyt hauskoja kankaita, joten mun ei tarvinnut vaivata niidenkään takia päätäni. Helppoa.

Oli muuten ensimmäinen kerta mulle kun tein oikeasti lastenvaatteita. Koulutyönä tein kyllä ennen joulua 110cm pojalle housut peruskaavalla, mutta ne eivät menneet kellekään tietylle ihmiselle, vaan päätyivät käsittääkseni myyntiin koulun myymälään. Tästä se nyt sitten ilmeisesti alkaa, pitänee alkaa lahjoa kaikkia tuttujen lapsia, kun tykkään mieluummin antaa jotain omatekoista kuin minulle turhaa ostoroinaa.

Essu

Sain kankaanpainantana seulalla kuvioimani ruskeat kissat hyötykäyttön essun taskuina. Koulutyönä syksyllä tehty essu sai jopa satunnaisen käyttötarkoituksen kun koulukuviot ovat muuttumassa niin että olisin jatkossa aika paljon tavallista enemmän työssäoppimassa. 

Eipä tästä sen ihmeempiä runoiluja tule kirjoiteltua, kevät alkaa näin kesäaikaan siirtyessä olla käsillä ja tekemistä riittää niin paljon kuin vaan saan niihin energiaani kohdistettua.

Pikkusiskoa ja Isoveljeä isosiskolle

Siskoni antoi minulle ohjeen (Moda 1/2010) neulepaidasta, ja etsittiin siihen sopivat langat. Langaksi valikoitui Novitan luonnonvalkeat Pikkusisko sekä Isoveli, vaikka kaikkea muutakin oli vaihtoehdoissa. Alkuperäisohjeen mukaista Gedfira Riana Coloria kun ei ollut enää halutun värisenä saatavilla, joten piti miettiä mistä toteuttaa.

Sileää neuletta tuli tehtyä varmaan enemmän kuin aiempaan vuoteen yhteensä, onneksi malli on muuten vähän muista poikkeava. Opin neulomaan myös tuikitavallista puolipatenttiakin vihdoin ja viimein. Ohjettakin piti noudattaa, ainoastaan pienin mittamuutoksin ja käsialan mukaan silmukkamäärissä pääsi sekoittamaan pakkaa.

Purkauksia

Jotkut neulovat sukkia, jotkut paitoja, ja jotkut mitä sattuu. Minä neulon. Ihan neulomisen ilosta neulon mitä milloinkin, mutten näköjään koskaan mitä sattuu, sen verran usein olen päätynyt purkamaan jopa kokonaisia sukkia. Jos en ole tyytyväinen niin en tunne sääliä Veerauksiani kohtaan, vaan teen ne uudelleen siitä asti kun tarve vaatii.

Tällä kertaa purkamisen kohteeksi päätyi tekeillä olevan neulepaidan hihan puolikas. Totesin kuvan mukaisessa kohdassa että leveyttä koko kappaleella pitäisi olla 4 silmukkaa enemmän, joten teen sitten uudestaan.

Etu- ja takakappaleeetkin joutuivat pari kertaa 10cm matkalta purettavaksi kainalon korkeudella, kun en saanut lisäyksiä ihan kohdalleen kerralla ilman erinäisiä kokeiluja. 

Palmikkoa on tulossa, ekaa kertaa vuosiin. En ole ollut suuri neulottujen palmikoiden ystävä, ihan vaan koska se apupuikon käyttäminen on ollut olevinaan hankalaa. Ei se nyt niin ylipääsemätöntä kuitenkaan ole ollut etten voisi tämän jälkeenkin niitä tehdä. Kynnys on siis madaltunut tältä osin. Uutta on yleensä aina kiva kokeilla, ja vielä kivempaa on ollut huomata että tämä uusi juttu on ollut ihan miellyttävä kokemus. Että näin.