Lisää trikoomekkoja

Jämäpalojen hyödyntämistä; sain eri värisistä pitkistä kaitaleista sommiteltua toisenkin trikoomekon. Riekaleita on jäänyt erinäisten vaatteiden jäljiltä, enkä ole niitä raaskinut heittää pois, kun värit ovat olleet niin silmääni miellyttäviä.
Ja tarkkanäköisille tiedoksi; keltaiset etukappaleet ovat tosiaan keskenään kaikki eri sävyjä.

Vanha puuvene oli mitä parhain paikalla ollut kuvausrekvisiitta, ovathan nuo tulleet minulle aikanaan hyvinkin tutuiksi.

Kesäfiilistelyä

Sirosti vatsallaan... Mutta selkäpuoli näkyy!

Värikontrastit.

    

Isosiskolle hääpuku

Sain keväällä tehdä siskolleni hääpuvun kohtalaisen pikaisella aikataululla, ja toteutus tehtiinkin viikon sisällä kunhan suunnitelmat olivat jokseenkin kohdillaan. Talvilomalla tuli siis tehtyä reissu maaseudulle ja ompelukoneen ääreen.

Hauskaa oli se, että olinpa juuri vähän aiemmin saanut valmiiksi mieheni siskon hääpuvun, joka hänkin paukkasi vihille tuossa vuodenvaihteen tienoilla. Siitä lienee aihetta tehdä sitten jo seuraava kirjoitus. Olen otettu kyllä luottamuksesta, kun en ole aiemmin tällaisia projekteja tehnyt, saati oikeastaan lainkaan mitään virallista juhlapukua.

Ihan tavallista, perinteistä valkoista kermakakkumekkoa ei tästäkään tullut.
Kankaina olivat polyesterisatiini (ns. morsiussatiini), ja helmassa sifonkia pari kerrosta. Etukappale on  tuettu vahvalla brodeerauksen kanssa sopivalla tukikankaalla.

Prototyyppi tehtiin vanhasta lakanasta (harmi ettei tullut kuvattua), jonka jälkeen minä ompelin ja sisko purkasi. Tuli meinaan ihan muutama ajatuskatkos vuoritetun  yläosan kanssa, ja kappaleet halusivat väkisin mennä väärään järjestykseen. Kyllä ne lopulta löysivät ihan oikeille paikoilleen.
Palaset tuntuivat muutenkin vähän loksahtelevan kohdalleen vasta tekoviheessa, mutta mitään suurta luonnononnettomuutta ei kyllä tarvinnut kohdata. Ilmeisesti se on mun tekotapa, ja onneksi olen saanut aika vapaat kädet toteutuksen ja suunnittelunkin suhteen, joten lopputulos ja vaatteen kantajan tyytyväisyys on lopulta se tärkein.


Kuvat kannattaa klikata isommiksi, varsinkin nuo viimeiset!

Etukappaleen brodeerauksia. 

 

Keskeneräisen mekon säilytystä tyylillä.

Ilman helmahörhelöjä.

Helmahörhelöjen mallaamista.

Keltainen trikoomekko

Tarvitsin jonkun yleishyödyllisen, leveäolkaimisen mekon, jota voin käyttää töissäkin. Vanhat trikookankaat joutuivat syyniin ja niille löytyi vihdoin jotain käyttöä.
Malli oli järin vaativa: kahdesta kappaleesta, joustavasta kankaasta ja valmiina olleista omilla mitoilla tehdyistä peruskaavoistani. Istuvuus oli aikalailla taattu, ja valmistamiseen taisi mennä yhteensä ehkä hurja (tai vähän vähemmän hurja) tunti leikkuineen ja ompeluineen.

Housujen kanssa tätä voi käyttää tunikana, ja ainakin viileämpiin keleihin mentäessä kaikki muukin lisävarustus on hyväksi.

Kuvat eivät anna oikeutta juurikaan mekon kirkkaalle keltaiselle, joten tässä yksityiskohtaisempi sävynäyte:

Rakkaalle ystävälleni taas iso kiitos kuvauksista!

Olkainmekko

Tein kouluvuoden aikana valmiskaavojen pohjalta mekon itselleni. Suuri käsityölehti tarjosi sopivan mallin, ja omiin mittoihin muokattavat kaavat. Jälkimmäinen koska valmiskaavat nyt vaan on tehty yleensä aika muodottomiksi pötköiksi.

Kankaana olen käyttänyt jotain vanhoja jäämiä, joista nuo tummemmat kaitaleet ovat joskus olleet verhoa, ja vaaleampi mekkokangas on itse värjäämäni jämäpala jotain tarkemmin tuntematonta puuvillasekoitetta. Ostettavaksi jäi piilovetoketju, ja koululta tukikangasta, muuten mentiin taas omilla varastoilla jotka ovat kertyneet ties mistä.

Fiksumpi tapaus olisi edes yrittänyt silittää mekon ennen kuvauksia, mutta koska en edes omista silityslautaa, tuskin koskaan tulen tuota oikeasti silittämään. Pidetään yllä realismia.

Käyttöä tuolle pitäisi löytyä sekä kesämekkona, että pitkähihaisen päällä muinakin vuodenaikoina. Molempia tapoja olen jo testannut toimivaksi.

Housut kesäksi

Edellisen postaukseni farkkuja edeltäneet housut tein ohuehkosta joustavasta kankaasta. Kaikkea pikkunäperrystähän niihin piti saada. Vyötärökaitaleesta luovuin kokonaan tekovaiheessa, kun meinasi kaavoituksessa käydä pieni kämmi, ja niistä meinas tulla turhan korkeat vyötäröltä. Onneksi ne istuu hyvin ilmankin, eikä vyötä ainakaan näiden kanssa tarvita, istuu meinaan päälle aikasteen hyvin.  Kyllä näitä kelpaa käyttää kun tänä kesänä tarkeni juhannuksenakin ilman toppahousuja!

Ystäväni taitaa valokuvaamisen :)

Lahkeiden yksityiskohtia ja keltaista tikkausta.

Farkut

Suunnittelin, kaavoitin ja ompelin itselleni mittojeni mukaan housut kouluprojektina. Niistä alkuperäisistä ehkä seuraava postaus, koska ehdin samoilla kaavoilla tehdä pienin muutoksin nämä farkut. Ei näissä montaa päivää nokka tuhissut kun olin jo tehnyt samalla mallilla edelliset, ja näissä oli vielä huomattavasti helpompi materiaali työstää.

Istuu, on tarpeeksi pitkät, ja tuli tarpeeseen. Vanhat farkut ovat useamman vuoden jatkuvalla säälimättömällä käytöllä alkaneet kulua jo puhki polvista ja takapuolesta.
Takataskuja en näihin tehnyt, mutta jälkikäteen ajateltuna ne lisäisivät housujen käyttöikää, kun eivät kuluisi puhki niin helposti. Ehkä lisään ne joku kaunis päivä kun muistan, kangasta kuitenkin on vielä reilusti jäljellä (vaikka toisiinkin housuihin asti).

Noista sivulenkeistä saa vaikka kätevästi sitten seinälle roikkumaan jos käyn liikaa hermoille :)

Harjoituksia koulusta

Piti ommella talvella perushame ohuesta villakankaasta. Tein peruskokoon 40, joten itselleni toki iso, mutta ei se itselleni tullutkaan. Tällainen supertylsä romantiikantappajahame, mutta onnistui kuitenkin ongelmitta.