Tossukoita taas

On tehty sitä sun tätä, mutten ole saanut mitään kuvailtua. Tässä  joku lyhyt välipostaus vauvantossuista joita oon tehnyt kesän lopulla. Ohjeen pohjana Novitan joku oma ohje, mikä löytyy niiden sivuiltakin, vähän muokkailtuna ja huonon muistin varassa oteutettuna. Tossuja on tehtynä muutama pari lisää samalla mallilla.

 Lankana ollut Novitan Niitty, 70% akryyli/ 30% polyamidi.
Nuo valkoiset on sitten tehty ihan omana sovelluksena, lanka ehkä BabyWool, tai sitten joku ihan muu kaapista löytynyt kerä.

Helga halusi välttämättä mukaan, ehkä odotti saavansa noista uusia leluja.

Paluu keskiajalle

Kävin Hämeen keskiaikamarkkinoilla, ja sinnehän piti pukea kaikkea omatekoista ajan henkeen sopivaa. Autenttisuus ei ollut nyt pyrkimyksenä. 
Kaikki kuvissa näkyvät vaatteet olen tehnyt, hevosen jouhista tehtyjä korvakoruja myöten.

Puuvillahame on jo pari vuotta sitten tehty, kiinnitys vyötäröllä on toteutettu nyörityksin. Helmalinjaa löytyy äkkiä mitattuna 6 metriä. Pituuttakin riittää mukavasti että sopii kyllä liikkua.

Huivi vyötäröllä on neulottu Wingspan, josta on ollut juttua aiemmin; http://laveeraus.blogspot.fi/2015/12/wingspan-huivit.html

Liivin tein viime talvena koulutyönä muiden hommien ohella, puuvillasta sekin. Edessä nepparit sekä soljet. Jos kiinnityksen edessä olisi toteuttanut nyörityksellä, olisi liivi ollut kääntömallia, ja vuoripuolen olisi voinut tehdä halutessaan eri väriseksi. Alkuperäismallissa taisi olla napit.

Paita on myös kaiken muun tapaan puuvillaa. Kankaan sain Kaarinan Jätti-Rätistä hurjaan 0,80€/m hintaan. Ei ole siis tätä paitaa ainakaan hinnalla pilattu. Sama paita toimii pitkä- ja lyhythihaisena.

Protoja ja tuotoksia

On tullut tehtyä vuorotellen kaikenlaista sekalaista. Tällä hetkellä on tekeillä kaksi neulepaitaa (puuvillainen ja villainen), lautapelikassi miehelle, ja tiski-/pöytärättejä on tuherrettu jo pitkin kesää vaikka millä väreillä. Muutamat vauvantossutkin on tullut tehtyä, niistä vielä langat päättelemättä. 

Rättien kirjoa.

 

 

Valokuvausta, korento järven rannalta.

Löytyi valokuvaa vielä keväältäkin kun housujen protoa on sovitettu.

Koulun sovituskopissa.

Ja koko porukan voimin on tehty taas ihan uusia juttuja, kuten lautapelikassia. Siitä varmaan jatkossa lisää. Kuva on siitä onnistunut että mun päällä on omatekoinen paita josta en jaksa tän enempää vääntää postausta, ja taustalla maalaamani öljyväritaulu vuodelta 2004, aiheena meksikolainen parkki Cuauhtémoc.

Hääpuku ja jotain pientä lisää

Mieheni sisko meni naimisiin viime vuoden lopulla, ja halusi mut tekemään pukua itselleen tuota tarkoitusta varten. Vähän perinteistä rokimpaa oli luvassa, ja sillä mentiin. Mitat otettiin, ja niiden varassa sumplittiin yhdessä ideoita toteutettavaksi.

Onneksi oli olemassa kakkosvaihtoehto tiedossa jos ensimmäinen koekappaleeni (ainoa sellainen) olisi valmistuttuaan täysi fiasko. Valmistuksen aikana ei nimittäin päästy kertaakaan sovituksia tekemään, joten pienoisella riskillä touhuttiin. Tosin sitähän se yleensä on koko naimisiinmeno (terv. kymmenes vuosi itsellä menossa), joten ei stressailtu liikoja mokomasta. 

Jotain tehtiin oikein, koska sulhanenkin vastasi vielä myöntävästi. =D
Luulen kyllä että morsian oli tehnyt sellaisen vaikutuksen jo aiemmin että tuossa tilanteessa oli tuskin kovin paljoa enää merkitystä vaatetuksella. On se kaunis morsian kuitenkin ihan kiva juttu.

Koska häitä on käsittääkseni tarkoitus juhlia vain kerran, tehtiin mekosta jälkikäteen vielä muissakin juhlavissa tilanteissa sopiva vaatekerta. Katkaisu vyötärön tienoille, vähän lisää metallia sirkkarenkaiden muodossa ja vielä tarvittaessa lisättävää pituutta hihoihin.

Kankaana tässä toimi laadukas puuvillatrikoo, jonka pinta on jossain määrin jopa minimaalisesti kiiltävää. Kangas ei jousta kovinkaan paljoa, joten pitää muotonsa todella hyvin.

Niin ja klikkailkaa kuvia isommaksi!

Hihaton. Kissa on.

Hihat on. Kissaton.

Takana violetti kaitale ja nyöritykset.

Sivuprofiilia.

Nyörityksiä lähempää pienen lemmikkilisän saaneena.

Lisää trikoomekkoja

Jämäpalojen hyödyntämistä; sain eri värisistä pitkistä kaitaleista sommiteltua toisenkin trikoomekon. Riekaleita on jäänyt erinäisten vaatteiden jäljiltä, enkä ole niitä raaskinut heittää pois, kun värit ovat olleet niin silmääni miellyttäviä.
Ja tarkkanäköisille tiedoksi; keltaiset etukappaleet ovat tosiaan keskenään kaikki eri sävyjä.

Vanha puuvene oli mitä parhain paikalla ollut kuvausrekvisiitta, ovathan nuo tulleet minulle aikanaan hyvinkin tutuiksi.

Kesäfiilistelyä

Sirosti vatsallaan... Mutta selkäpuoli näkyy!

Värikontrastit.

    

Isosiskolle hääpuku

Sain keväällä tehdä siskolleni hääpuvun kohtalaisen pikaisella aikataululla, ja toteutus tehtiinkin viikon sisällä kunhan suunnitelmat olivat jokseenkin kohdillaan. Talvilomalla tuli siis tehtyä reissu maaseudulle ja ompelukoneen ääreen.

Hauskaa oli se, että olinpa juuri vähän aiemmin saanut valmiiksi mieheni siskon hääpuvun, joka hänkin paukkasi vihille tuossa vuodenvaihteen tienoilla. Siitä lienee aihetta tehdä sitten jo seuraava kirjoitus. Olen otettu kyllä luottamuksesta, kun en ole aiemmin tällaisia projekteja tehnyt, saati oikeastaan lainkaan mitään virallista juhlapukua.

Ihan tavallista, perinteistä valkoista kermakakkumekkoa ei tästäkään tullut.
Kankaina olivat polyesterisatiini (ns. morsiussatiini), ja helmassa sifonkia pari kerrosta. Etukappale on  tuettu vahvalla brodeerauksen kanssa sopivalla tukikankaalla.

Prototyyppi tehtiin vanhasta lakanasta (harmi ettei tullut kuvattua), jonka jälkeen minä ompelin ja sisko purkasi. Tuli meinaan ihan muutama ajatuskatkos vuoritetun  yläosan kanssa, ja kappaleet halusivat väkisin mennä väärään järjestykseen. Kyllä ne lopulta löysivät ihan oikeille paikoilleen.
Palaset tuntuivat muutenkin vähän loksahtelevan kohdalleen vasta tekoviheessa, mutta mitään suurta luonnononnettomuutta ei kyllä tarvinnut kohdata. Ilmeisesti se on mun tekotapa, ja onneksi olen saanut aika vapaat kädet toteutuksen ja suunnittelunkin suhteen, joten lopputulos ja vaatteen kantajan tyytyväisyys on lopulta se tärkein.


Kuvat kannattaa klikata isommiksi, varsinkin nuo viimeiset!

Etukappaleen brodeerauksia. 

 

Keskeneräisen mekon säilytystä tyylillä.

Ilman helmahörhelöjä.

Helmahörhelöjen mallaamista.

Keltainen trikoomekko

Tarvitsin jonkun yleishyödyllisen, leveäolkaimisen mekon, jota voin käyttää töissäkin. Vanhat trikookankaat joutuivat syyniin ja niille löytyi vihdoin jotain käyttöä.
Malli oli järin vaativa: kahdesta kappaleesta, joustavasta kankaasta ja valmiina olleista omilla mitoilla tehdyistä peruskaavoistani. Istuvuus oli aikalailla taattu, ja valmistamiseen taisi mennä yhteensä ehkä hurja (tai vähän vähemmän hurja) tunti leikkuineen ja ompeluineen.

Housujen kanssa tätä voi käyttää tunikana, ja ainakin viileämpiin keleihin mentäessä kaikki muukin lisävarustus on hyväksi.

Kuvat eivät anna oikeutta juurikaan mekon kirkkaalle keltaiselle, joten tässä yksityiskohtaisempi sävynäyte:

Rakkaalle ystävälleni taas iso kiitos kuvauksista!