Pienen pienet sukat

Kokeilin sitten miten sujuu sukkien teko ihan pienille lapsille.

Vaikka mulla ei ole omia ja piti saada ne kuitenkin sovitettua ja mallattua blogia varten niin mielestäni onnistuin. Myös sukat oli ihan ok. Nopeat tehdä ja hyvät kaikkien uusien neulekuvioiden kokeilemiseen jatkoa ajatellen.

Pauna-kani sukkamallina.

Täytynee kai sitte alkaa tehdä niitä silloin tällöin lisää kun noita mukuloita nyt tuppaa tulemaan yhdelle sun toiselle tässä ympärillä, ja siskojenki muksut kasvaa. Novita Wooliakin on vielä kaapissa aika paljon.

Sukat normaalia muistuttavan oloisena.

Tyynyt ja päälliset

Pienet lasten koon koristetyynyt tuli tehtyä vähän ennen vuoden vaihtumista. Tein sekä sisätyynyt että päälliset.  Näistä ei kyllä sen enempää taida irrota kerrottavaa kuin että ihan itte tein.

Polvisukkia maitosuklaasta ja sinapista

Kahdet polvipituiset sukat löytyvät uusina, käyttämättöminä. Tein ne alunperin itselleni, mutta näköjään ovat ennemmin kokoa 40 kuin 39, joten taitavat mennä jollekin sopivan kokoiselle halukkaalle kun sellaisia löytyy. 

Pitää siis tehdä itselleni uudet ja voisi samalla vähän uudistaa jo aika paljon käyttämiäni sukkakuvioita samalla. Tuo ruskeiden sukkien kiekura on niin helppo ja itseään toistava etten jaksa toisia pitkiä heti samalla tehdä, ja keltaisten sukkien pitsikuviota olen nyhrännyt niin moneen kertaan että se ilmaantui siihen neulomaani ruskeaan paitaanikin (  http://laveeraus.blogspot.fi/2015/12/punaruskea-neulepaita.html )

Värit oli toimivat, Novitan 7 veljestä,  maitosuklaa ja sinappi. Jos ei mistään ole huomannut niin pidän yksivärisistä pinnoista. Tykkään tehdä sitä paljon mieluummin kuin jotain mitään kuvioneuleita, ja tykkään mös kankaina käyttää yksivärisiä materiaaleja. Kuviolliset on ihan hauskoja, mutta ehkä en itse ole sellaisiin vaatteisiin sopiva ihminen (eli siis tarpeeksi hauska =D ). Ainakaan tällä hetkellä, tulevasta ei voi koskaan tietää. Ehkä seuraavaksi pitää postata kuvat tunikastani, mikä kiistää juuri kaiken äsken kirjoittamani, mutta sellaiset ovatkin poikkeuksia valikoimassani. Ei kannata jämähtää liikaa.

 
    

Säärystimet

Säärystimillä pääsee pidentämään viluisenkin naisen hamekautta. Ei näille pakkasille saakka mun kohdalla, mutta syksyllä ja keväällä kun on siinä rajoilla tarkeneeko vai ei, niin noilla tarkenee vähän kylmemmille keleille kuin ilman. Kellotus antaa pituutta niille lisää kun ne voi vetää reilusti kenkien päälle asti. 

Etupuolella on palmikkoon vivahtava pitsineule, ja takana helppoa muurahaisenpolkua muutama rivi. Kellotuksessa on helmineuletta, ja ihan alareunaan vielä virkkasin yhden puolipylväskerroksen antamaan tukevuutta reunalle.

Nää on tosi lämpöiset, tykkään väristä aivan mielettömästi, ja koen nää todella omikseni. Näillä saan tuotua pientä pirteyttä omaan joskus aika värittömäänkin arkipukeutumiseeni, leimaamatta liikaa mihinkään alakulttuureihin.

Lankana on Novitan Puro, Takkatuli, 100% villaa, ja huopuu käytössä ja pesukoneessa. Käytössä ne ovat olleet vasta tämän menneen syksyn, ja ovat ainoat säärystimeni (itse kutsun sääräimiksi), joten eiköhän noille aika paljon käyttöä löydy. Nää tein ihan siis tarpeeseen, en pelkästään huvin ja urheilun kannalta. No, urheilun kannalta teen hyvin vähän yhtään mitään talviaikana, sillä tuskin on kauheasti kehuskeluarvoa. Ehkä herään taas keväällä talvihorroksestani. 

Naamiot

Tein naamiot siskon lapsille kun touhusin brodeerauskoneella muutakin (koulutöiden ohessa, en omista konetta). Tietysti niitä piti kokeilla itselleen ensin. Hullutteluksihan se meni, kuten näin vakavissa asioissa kuuluukin.

Punaruskea neulepaita

Neulepaita Novitan Isoveli-langasta, sävy 666. Jonkinmoinen ruosteinen punaruskea.
Aloitin tämän kesällä kaverin kesämökillä, ja tästä on jo ehtinyt kehkeytyä mun suosikkineule. Minkäänlaisia ohjeitahan ei mukana ole kulkeutunut, joten ihan itse olen jokaisen silmukan väänteen ja käänteen saanut suunnitella.

Etukappaleen pitsikuvion osaan ulkoa, niin monet sukat sillä olen tehnyt. Muu pintaneule on helppoa oikeaa ja nurjaa, eli ei mitään kummempia kommervenkkejä siinäkään. Taakse tein reikäraidoituksen selkärangan kohdalle antamaan ryhtiä isolle pinnalle.

Resorit ja kaulus on tehty jonkinlaisena patenttineuleena (puoli-, vale tai ihan oikea patentti, en muista enkä oikein tiedäkään...), joten ihan normaalia kohtaa ei taida tästä löytyä. Vähän omilta  patenteilta nää tuntuu kaikki olevan enemmän ja vähemmän. Olen tästä yksilöstä erittäin ylpeä, tein omannäköiseni paidan omilla taidoillani, eikä siinä ole moitittavaa omalta osaltani.

Paitapusero

Viime vuonna tein koulutyönä (vaatetusala) puuvillakankaasta paitapuseron, mistä olen tykännyt erittän paljon. Käyttökertoja on ehtinyt tulla valitettavan vähän, mutta joka kerta olen ollut tyytyväinen sen istuvuuteen, mukavuuteen ja hiostamattomuuteen.

Kaavat on hyvin löyhästi otettu alunperin jostain Suuri Käsityö- lehdestä, mutta ne on muokattu eri malliseksi ja mitat vaihdettu omiini. Nyöritykset olivat ihan oma idea, ja levisivät sitten selästä ranteisiin saakka...

Tästä on muodostunut yksi luottovaatteistani, sopii arkeen kuin pieneen juhlaankin. Juhlavuutta on helppoa lisätä koruilla ja muulla vaatetuksella, ja arkena se menee farkkujen kanssa mainiosti. Tämä on yksi niistä vaatteista jonka valmiiksi saaminen ja käyttö sen jälkeen on avannut silmäni sen suhteen mitä ns. markettivaatteet ovat omatekoisiin verrattuna. Tällaista kun ei vaan saa mistään perusputiikista, juuri sen muotoisena, mallisena, kokoisena ja värisenä (ja jopa hintaisena!) kuin mitä haluan.

Ihanan pitkät hihat! Housutkin omatekoiset, niistä lisää joskus.